Timo Soinin vanha slogan “yllätys muhii” pätee näissäkin vaaleissa. Tällä kertaa yllätys ei kuitenkaan tule perussuomalaisten suosiosta, joka näyttää vakiintuneen 16-17 prosentin tasolle. Sen sijaan yllätys muhii uuden polven ehdokkaiden esiinmarssissa.

Olen kiertänyt kevään aikana ahkerasti eri puolilla Keski-Suomea allianssin vaalipaneeleissa otammassa mittaa muiden puolueiden nuorista toivoista. Tällä kokemuksella ja vaalikentiltä saadun palautteen perusteella nyt on nuorten suoraselkäisten ehdokkaiden vuoro. Protestien sijaan ihmiset kaipaavat muutosta poliittiseen kulttuuriin. Tämä muutos saadaan aikaan valitsemalla osaavia uusia päättäjiä, joilla on kykyä muuttaa politiikkaa avoimemmaksi. Änkyröinti ei vie eteenpäin.

Tänään Suur-Keuruun paikallinen gallup antoi positiivisen singnaalin siitä, että Keuruun seutukunnalla SDP:n  kannatus on edelleen  20 prosenttia. Keskustan kaltaista romahdusta (48 prosentin kannatuksesta 27 prosenttiin) Sdp:n kannatuksessa ei ole tapahtunut. Myös Kokoomus on pysynyt kaukana takana (n.8,5% kannatuksella) ja myös  menettänyt kannatusta viime vaaleista. Keuruun suunnallakin muhii siis yllätys.

Vaalityö on ollut kovaa mutta yhtäältä myös kannustavaa ja palkitsevaa, sillä ihmisiltä on tullut paljon hyvää palautetta ja uskon että kaikki on edelleen mahdollista. On ollut hienoa kun esim. Jyväskylän kävelykadulla tuiki tuntemattomat eri-ikäiset ihmiset ovat tulleet vetämään hihasta ja kertomaan että ovat esim. tutkineet vaalikoneita ja pitäneet vastauksiani ongelmiin perustulluimpina ja parhaimpina sekä keskustelun päätteeksi kertoneet äänestävänsä varmasti minua. Kannustava palaute tekee ehdokkaan pitkistä päivistä vaivan arvoisia.

Tällä viikolla on tullut useita kyselyjä myös siitä olenko aloittanut jo treenit, jotta jaksan kävellä Keuruulta eduskuntaan jos 6000 ääntä tulee täyteen. Radiomainos on siis huomattu.  Kävely- ja juoksutreenit ovat jääneet valitettavan vähälle viime viikkoina mutta pohjakunto kyllä kestää. Olen siis valmiina täyttämään tämänkin lupauksen.

Kipin kapin koppiin ja numero 57. lappuun!

- Atte

Suurin osa poliitikoista kiertelee median avustamana ruotsin kielen opetukseen liittyviä kysymyksiä kuin kissa kuumaa puuroa. Kiertely, kaartelu ja asioiden hyssyttely on antanut populisteille ruotsin opetuksesta hyvän lyömäaseen vaalikentille.
Suur-Keuruun sanomat kantoi kortensa kekoon “Pakkoruotsi”-keskusteluun antamalla koululaistoimituksen tehdä asiasta varsin näyttävän uutisen sanomalehtiviikolla.
Suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun tabuja tulee murtaa ja antaa mielipiteille sijaa. Olen iloinen, että lehti suhtautui avarakatseisesti nuorten tekemän jutun aihevalintaan.

Mielestäni ruotsin kielen asemaa koskevaa keskustelua leimaa eräänlainen ääripäiden ongelma. Varmasti monet ovat sitä mieltä, että opetusta tulisi uudistaa, mutta julkisessa keskustelussa ei oikeastaan ole tarjottu vaihtoehtoina muuta kuin Itä-Suomen venäjäkokeilua ja ruotsin kielen opetuksen siirtämistä kautta linjan vapaaehtoiseksi. Itse näkisin, että venäjän kielen kokeilu ei pelkästään riitä, ja toisaalta olen myös sitä mieltä, ettei ruotsin kielen siirtäminen kautta linjan vapaaehtoiseksi ole ainakaan tässä vaiheessa järkevää. Haluankin kantaa oman korteni ruotsin kielen opetusta koskevaan keskusteluun ja esittää jotain muuta kuin aikaisemmin on esitetty.

Esitän, että ruotsin kielen opetus otetaan kokonaisvaltaiseen tarkasteluun ja opetusta uudistetaan siten, että pakollinen virkamiesruotsi poistetaan jatko-opinnoista ja virkamiesruotsiin käytettävät resurssit ohjataan uudelleen aidosti kielitaitoa kehittävään vapaehtoiseen opetukseen. Julkisissa viroissa siirrytään testaamaan kielitaito työhaastattelussa silloin kun tehtävän menestyksellinen hoito edellyttää ruotsin kielen taitoa. Käytännössä näin toimitaan jo, koska virkamiesruotsin läpäisy ei tarkoita sitä, että oikeasti osaisi riittävästi kieltä suoriutuakseen ruotsin kielen taitoa vaativista tehtävistä.
Mallissani lukion ruotsin kielen pakollista oppimäärää kevennetään ja sitä kautta lisätään oppilaiden vaikutusmahdollisuutta opiskelujensa räätälöintiin. Ruotsin kielen opetusta lukiossa ei kuitenkaan tehdä täysin vapaaehtoiseksi. Yleissivistyksen ja peruskielitaidon takaamiseksi säilytetään kaksi kurssia pakollisena. Ammattikouluissa ruotsin kielen opetusta annetaan ammattiin tähtäävänä, ammattisanaston opiskeluun keskittyvänä, kuten tälläkin hetkellä.

Peruskoulussa ruotsin kielen opetusta vahvistetaan. Ruotsin kielen aloitusta aikaistetaan kahdella vuodella niin, että opiskelu alkaa viidennellä luokalla. Opintojen määrää ei kuitenkaan nosteta, vaan opinnot jaetaan nykyistä useammalle vuodelle, jolloin oppimiselle jää enemmän aikaa. Varhennettu aloitusikä auttaisi myös ruotsin kieleen asennoitumiseen, kun opiskelun aloitus tapahtuisi ennen murrosiän alkua ja usein yläkouluun siirtymisen myötä tulevaa opiskeluympäristön vaihtoa.

Itä-Suomessa voidaan mielestäni aloittaa lisäksi laaja kokeilu, jossa halukkaiksi ilmoittautuneissa kunnissa kokeillaan määräajan ruotsin kielen kanssa vaihtoehtoisesti tarjottavaa venäjän kielen opetusta. Kokeilun jälkeen arvioidaan kokeilun tulokset ja tehdään sen pohjalta tarvittavat pysyvät muutokset.
Ruotsin kieli on osa suomalaista yhteiskuntaa, olipa siitä mitä mieltä hyvänsä. Nyt käytävä juupas – eipäs väittely ei edesauta opiskelun uudistamistarpeiden läpiviennissä. Tarvitsemme suvaitsevampaa suhtautumista ja kestäviä linjauksia.

Atte Viinikka
Kansanedustajaehdokas SDP

Keuruu

Suomalaisen demokratian kulmakivenä pidetään vahvaa lähidemokratiaa, joka on toteutettu kunnallisen itsehallinnon avulla.  Vuonna 2007 eduskunnassa hyväksyttiin kunta- ja palvelurakenneuudistukseen tähdännyt puitelaki, jolla velvoitettiin terveydenhuollon järjestämisalueen väestöpohja 20000 asukkaaseen.  Lain tarkoituksena oli kannustaa kuntia etenkin peruskuntaliitoksiin, mutta käytännössä kunnat ovat olleet myös innokkaita rakentamaan erilaisia yhteistoiminta-alueita. Tällainen yhteistoiminta-alue on myös Keski-Suomen seututerveyskeskus, johon Keuruu on vuoden alusta asti kuulunut. Yhteistoiminta-alueiden myötä päätöksentekovaltaa on siirretty merkittävästi demokraattisesti valituilta kunnanvaltuustoilta välilliselle hallinnolle. Samalla päätöksenteon läpinäkyvyys on kadonnut ja virkamiesten valta on entisestään kasvanut. Kehityssuunta on demokratian kannalta huolestuttava.

Eduskunta hyväksyi maaliskuussa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain muutoksen, jolla velvoitetaan kunnat siirtämään myös sosiaalipalvelut 20000 hengen väestöpohjalle. Lain tarkoituksena on yhdistää sosiaalipalvelut saman laajapohjaisen alueen järjestämisvastuulle, jossa perusterveydenhuolto toteutetaan. Lain velvoite koskee kaikkia muita sosiaalipalveluita paitsi päivähoitoa. Keuruulla tilanne on ongelmallinen, sillä sosiaalipalveluiden siirtäminen seututerveyskeskuksen yhteyteen ei tunnu kovin mielekkäältä. Seututerveyskeskuksen toiminnan käynnistäminen ei ole sujunut ongelmitta ja lisäksi sosiaalipalveluiden siirtäminen seututerveyskeskuksen yhteyteen tarkoittaisi, että entistä suurempi osa kunnan päätösvallasta siirtyisi välilliselle hallinnolle. Muutoinkin epäyhtenäisten yhteistoiminta-alueiden järkevyys on kyseenalaista.

Keuruu ei ole suinkaan ainut kunta, joka painiskelee kunta- ja palvelurakennetta säätelevän lainsäädännön kanssa. Mielestäni seuraavan hallituksen tulisi ottaa palvelurakenneremontissa aikalisä ja valmistella huolella sellainen lainsäädäntö, joka pyrkii vahvistamaan demokratiaa eikä kannusta/pakota luomaan uusia hallintohimmeleitä.

Kunta- ja palvelurakennetta pitäisi uudistaa kuntademokratiaa murentamatta. Vahvat peruskunnat takaavat demokratian.

Atte Viinikka

Kansanedustajaehdokas SDP

Keuruu

Julkaistu 1.4.2011 Suur-Keuruussa

Julkisen hallinnon tehtävänä on palvella ihmistä, huolehtia yhteiskunnan järjestyksestä ja taata ihmisten tasavertaiset mahdollisuudet. Hallinto on olemassa kansalaisia varten, eikä hallinnon olemassa olon vuoksi. Valitettavan usein kansalaisille syntyy kuva hallinnosta, joka toimii pikemminkin asioiden jarruna kuin mahdollistajana.

Julkinen hallinto sortuu päätöksenteossaan mielestäni liian usein inhimillisyyden puutteeseen. Hallinnon virkakulttuuria tulisi pyrkiä muuttamaan siten, että hallinnosta tehtäisiin ihmisläheisempää ja inhimillisempää. Viranhaltijan tulisi esimerkiksi etuusasiaa käsitellessään pyrkiä mielestäni ensisijaisesti löytämään lainsäädännöstä ne perusteet, joilla etuuden voisi myöntää, kuin että hän ryhtyy etsimään perusteita etuuden eväämiselle.

Virkamiehen ja julkisen hallinnon tulee toimia aina lainsäädännön puitteissa. En siis suinkaan tarkoita, että lainsäädännön kriteerejä tulisi alkaa katsomaan sormien läpi, tai että päätöksillä saisi vaarantaa kansalaisten yhdenvertaisuuden. Mielestäni virkamiehen tulisi olla lakia tulkitessaan paitsi tasapuolinen myös inhimillinen ja pyrkiä auttamaan kansalaista.

Lainsäädäntö on aina tulkinnanvaraista, ja tulkintaa tehdään nimenomaan arjen hallintotyössä, kunnissa ja valtionvirastoissa. Hallintokulttuurin epäkohtiin tarttumalla lisättäisiin kansalaisten luottamusta hallintoon ja parannettaisiin hallintotyön tuloksia. Kansalaista palveleva hallinto on kansan tuki.

Enemmän inhimillisyyttä – Vähemmän byrokratiaa!

Kansanedustajaehdokas Atte Viinikka

SDP Keuruu

(Julkaistu Suur-Keuruu lehdessä 22.3.2011)

Vaaleihin on alle kuukausi aikaa ja vaalitunnelma kohoaa.  Eilen alkoi Ylen vaalitenttien sarja, joka on viimeistään merkki siitä, että todellinen loppukiri on alkanut. Oma kampanja tiivistyy päivä päivältä. Kuluneella viikolla tuli käytyä vaalipaneelissa Jyväskylän Normaalikoulussa ja Yritysvierailulla Otavan kirjapainossa. Huomenna suuntana on Jyväskylän kävelykatu ja tasa-arvon päivän tempaus, sekä JHL:n vaalipaneeli Varjolan tilalla. Sunnuntaina isketään yhteen Keuruun kolleegoiden kanssa Vanhusneuvoston järjestämässä vaalipaneelissa klo 14 Lehtiniemen juhlasalissa. Kannattaa tulla paikalle. Olen päivittänyt tulevat tapahtumat kalenteriini viimeistä kampanjaviikkoa lukuunottamatta. Kalenteri  toki vielä täydentyy. Sieltä voit kuitenkin käydä jo katsastamassa missä tulen liikkumaan. Keuruulla tiedossa on mm. Rock iltamaa ja kahvitilaisuuksia. Kannattaa katsoa kalenterista ja laittaa ajankohdat muistiin.

Kokoomuksen tämän vuoden vaaliretoriikkaan on putkahtanut hämmentävä uusi termi: paremminvointivaltio, jonka sisältö on kyllä ainakin allekirjoittaneelle jäänyt melko epäselväksi. Kokoomuksen vaaliohjelmaa tarkastellessa tulee lähinnä sellainen mielikuva, että puolue ajaa paremminvointia vain niille, joilla menee jo muutenkin paremmin. Tasaveroakaan Kokoomus ei lehtimainoskampanjansa mukaan aja, mutta todellisuus kokoomuksen ohjelmassa on  kyllä toinen. En usko että mainostoimistopolitiikalla voidaan näissä vaaleissa voittaa, sillä melkein kaikki muut puolueet ovat nyt täysin asialinjalla.

Mielenkiintoinen vaalirahaepisodikin on jo näissä vaaleissa nähty. Vihreiden Vihreä lanka-lehti viritti vaaliraha-ansan ja lähetti tekaistun sähköpostiviestin muutamille eripuolueiden ehdokkaille, jossa yksityishenkilö tarjosi 3000 euroa vaalirahaa nimettömänä . Yksityishenkilö voi lain mukaan lahjoittaa 1499 euroa nimettömänä, eli 3000 euron lahjoitusta ei voi lain mukaan ottaa vastaan, ellei ilmoita  lahjoittajaa. Testissä Kokoomuksen Petri Salo lankesi ansaan ja vastasi lehden lähettämään viestiin, että tuen voisi jakaa useamman henkilön (esim. perheenjäsenten) lahjoitukseksi, jolloin sitä ei tarvitsisi ilmoittaa. Ihmettelen kyllä suuresti, että kaiken kohun jälkeen istuva kansanedustaja on valmis  tällaiseen “Douppaukseen” vaalirahoituksen suhteen.

Minun “Suomen pisin vaalirahailmoitus -kampanja” on lähtenyt mukavasti vauhtiin. Tavoitteena on tehdä suomen pisin vaalirahailmoitus ja ilmoittaa kaikki yli neljän euron lahjoitukset. Tällä hetkellä nimiä listassa on jo parisen kymmentä ja lisää lahjoittajia tulee joka päivä! Tällä vauhdilla ilmoituksesta tulee pitkä. Kiitos tuesta!

Pidetään yhteyttä

Terveisin Atte

PS.  Vaalinumerot saapuivat ja sain numerokseni 57. Olen siis Herra 57!

Vaalikampanja avattiin viime viikolla toden teolla. Maanantai ja tiistai kului vielä kampanjatapahtumia valmistellen ja vaalikoneisiin vastaillen, mutta keskiviikosta lähtien olin enemmän ja vähemmän reissun päällä. Keskiviikkona ja torstaina vaalikaravaani rantautui Jyväskylän Pavilijonkiin Next Step -messuille. Messuilla riitti vilinää ja vilskettä. Oli hauska huomata että nuoria kiinnosti aidosti ehdokkaan omat ajatukset eikä puolueen vanhat tekemiset tai tekemättä jättämiset.

Torstaina Messujen päätyttyä käväisin kotona vetäisemässä henkeä ja perjantaina hyvässä seurassa sutkautetun hiihtolenkin jälkeen matka jatkui Jämsään. Jämsässä Vitikkalan koululle oli kerääntynyt toistasataa henkeä avaamaan Keski-Suomen sosialidemokraattien vaalikampanjaa. Paikalla oli myös puheenjohtaja Jutta Urpilainen, jonka uusi look oli vähintään yhtä hyvä livenä kuin edellisen illan Hjalliksessa. Jutta kiteytti puheessaan hyvin SDP:n sanoman: Tuloerojen kasvattamiselle on laitettava piste.

Illan ohjelmassa oli myös kansanedustajaehdokkaiden esittäytyminen.

Ehdokkaiden esittelyjärjestys arvottiin. Itse sain olla illan Herra numero kuusi. Pienen esittelytuokion jälkeen vastasimme kukin erilaiseen kyllä-ei kysymykseen. Itselleni pamahti tietenkin aivan äärettömän hankala kysymys: ” Onko ulkopolitiikka sisäpolitiikkaa tärkeämpää?” ..noh tähän ei voinut vastata kuin ympäripyöreitä, sillä eihän sisäpolitiikkaa ole ilman ulkopolitiikkaa ja toisinpäin. Ilmeisesti vastaus oli sen verran poliitikon vastaus että juontaja muotoili minulle uuden kysymyksen: Blondi vai Brunette? Tiedättekö mitä vastasin?

Jämsästä matka jatkui junalla Oriveden kautta Keuruulle. Launtaina palaveerattiin kampanja-asioiden tiimoilta ja sunnuntaina vastailin taas vaalikoneisiin.

Tällä viikolla tahti on jatkunut kiivaana. Maanantaisen kotipäivän jälkeen olin jo tiistaina Keuruulla kampanjatapahtumia valmistelemassa ja seurakunnan palvelun johtokunnan kokouksen puhetta johtamassa. Tänään oli sitten aika höllätä ja olla perheen parissa. Saimme Jennan kanssa yökylään kummityttömme ja pienen ihmisen riemua riittikin niin hiihtolenkillä kuin saunassa.

Huomenna taas anopilta lainassa olevan auton nokka kohti Keuruuta. Ohjelmassa mainosten viimeistelyä ja Keuruun sosialidemokraattien johtokunnan kokous.

-Atte

PS. MTV3:n vaalikone on avattu. Lukekaa ehdokkaiden vastauksia, sillä portaaton vastausmalli voi antaa yllättäviä tuloksia.

Olen ihmetyksellä seurannut kuinka tulevaisuuden hyvinvointivaltion rahoituksesta keskusteltaessa on jumiuduttu puhumaan työurien pidentämisestä. Oikeastaan koko asiaahan käsitellään nimenomaan työurien pidennyskeskusteluna. Työurien pidentämisen sijaan pitäisi mielestäni puhua työllisyysasteen nostamisesta, sillä hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamiseksi on olemassa paljon tehokkaampia ja järkevämpiä keinoja kuin pelkkä vanhuuseläkeiän nostaminen. Vanhuuseläkkeen alarajan nostamisen sijaan meidän tulee puuttua työelämän ulkopuolelle pudonneiden työikäisten työllistämiseen ja työssä olevien työssä jaksamiseen.

Suomalaista sosiaaliturvaa on muutettava joustavammaksi niin että osa-aikaisen tai pätkätyön vastaanottaminen ei rokota sosiaaliturvaa karensseilla tai mielettömällä byrokratialla. Sosiaaliturvan joustolla en tarkoita kuitenkaan perinteistä oikeistolaista ajatusta karsia sosiaaliturva olemattomiin, vaan sosiaalidemokraattista oikeudenmukaista sosiaaliturvan joustoa, joka säilyttää sosiaaliturvan riittävän perustason ja kannustaa työhön sallimalla lisätienestit ilman välitöntä tuen katkeamista. Tällaisesta sosiaaliturvan kehittämisestä kirjoitti napakasti myös Sari Saarinen (Suur-Keuruu 5.11.2010), keuruulainen eduskuntavaaliehdokaskollegani oikealta.

Työttömyysturvan lisäksi myös muita sosiaaliturvan muotoja on tehtävä joustavammiksi. Esimerkiksi työkyvyttömyyden takia eläkkeellä olevat vajaakuntoiset haluaisivat usein palata työelämään työkyvyn niin salliessa, mutta koska työmarkkinoilta löytyy enää harvemmin vakituista kokoaikaista työtä, ei paluu ymmärrettävästikään ole helppoa. Työkyvyttömyyseläkkeen nykyistä parempi joustaminen (nykyiset työkokeilumallit eivät riitä) voisi mahdollistaa työkyvyttömyyseläkkeelle jääneen paluun työelämään edes osa-aikaisesti ilman suurta henkilökohtaista riskiä.

Sosiaaliturvan kehittämisessä tulisi huomioida myös satunnaisen työnteon mahdollisuus eläkkeellä ollessa. Aktiiviset eläkeläiset olisivat varsin usein halukkaita tekemään satunnaisia sijaisuuksia tai auttamaan entistä työnantajaansa ruuhkahuippujen purkamisessa, jos se olisi heille taloudellisesti nykyistä järkevämpää.

Sosiaaliturvan positiivinen jousto yhdistettynä työelämän laadun parantamiseen, eli parempaan johtajuuteen sekä mahdollisuuteen suunnitella oman työn jakaantumista, ovat työllisyysastetta nostettaessa keskeisimpiä työkaluja. Mekaaninen vanhuuseläkkeen alarajan nostaminen tai lomien lyhentäminen ei työllisyysastettamme nosta.

Atte Viinikka, Sdp

Kirjoitus julkaistu Suur-Keuruu lehdessä 17.11.2010

Kirkon suutaviivojen vetäminen seuraavalle neljälle vuodelle tapahtuu marraskuussa käytävissä seurakuntavaaleissa. Tänä vuonna seurakuntavaaleista on tullut kuuma puheenaihe YLE:n homoilta -keskustelun nostattaman kohun myötä. Keskustelu on ollut monen sävyistä, mutta seurakuntavaalien äänestysaktiivisuuteen sillä on toivottavasti positiivinen vaikutus.

Punnitsin elokuussa kutsun saatuani, lähdenko ehdolle seurakuntavaaleissa. Arkailin aluksi ehdolle asettumista, koska en kokenut olevani ertyisen harras uskovainen ja olin myös vuosia ollut melko tuskastunut kirkon ahtaisiin mielipiteisiin. Koen kuitenkin että kirkolla on paikkansa ja tehtävänsä tässä yhteiskunnassa ja niinpä hetken mietittyäni päätin lähteä vaaleihin mukaan. Haluan ehdokkaana ennen kaikkea vaikuttaa siihen että kirkko muuttuu vastaamaan ympäröivän yhteiskunnan tarpeita.

Nyt kun kirkon tulevaisuutta koskeva arvokeskustelu käy julkisuudessa kuumana, olen tyytyväinen että voin tuoda seurakuntavaaleissa äänestäjille ehdokkaana erilaisen vaihtoehdon. Kirkkoa, niin kuin muitakin liikkeitä, on mahdollista muuttaa vain sisältäpäin, eikä muutos tapahdu jos vain hartaimmat (usein myös varsin konservatiiviset) kristityt vaikuttavat seurakunnassa.

Konservatiivejakin tulee toki kunnioittaa. Heillä on oikeus mielipiteisiinsä, mutta uskon että seurakuntalaisten hiljainen enemmistö tahtoo muuttaa kirkkoa avoimeen ja suvaitsevaan suuntaan. Kirkko muuttuu vain jos vaaleissa saadaan seurakuntien kirkkovaltuustoihin reippaasti uusia päättäjiä. Piispoista uudistukset eivät jää kiinni, sillä piispat ovat jo osoittaneet arkkipiispan johdolla huomattavaa valmiutta muutoksiin. Nyt on elintärkeää, että kaikki seurakuntalaiset jotka kokevat kirkon tarvitsevan suvaitsevampaa ja avoimempaa näkemystä, käyvät äänestämässä seurakuntavaaleissa. Kirkkoa muutetaan seurakunta kerrallaan!

Keuruun seurakuntavaaleissa numero 37 tarjoaa tämän muutosmahdollisuuden.
Äänestäkää muutosta – Vote for Change!!!

Atte Viinikka

Seurakuntavaalien ennakkoäänestys:
Kirkkoherran virasto 1.11.2010-5.11.2010 klo 9.00-18.00
Keuruun lukio ja yläaste 1.11.2010 klo 9.00-12.00
Lehtiniemen vanhainkoti 1.11.2010 klo 13.00-15.00
Keuruun terveyskeskus 2.11.2010 klo 13.00-15.00
Keuruun tori 4.11.2010 klo 9-13
Haapamäen Kirko 2.11.2010 klo 13.00-16.30
Pihlajaveden seurakuntatalo 2.11.2010 klo 17.30-19.00

Varsinaiset vaalipäivät 14 ja 15.11 jolloin äänestyspaikkoina Keuruun ja Haapamäen kirkot ja Pihlajaveden Srk-talo! Keuruulla äänestetään molempina päivinä, Haapamäellä 14.11 klo 17-20 ja Pihlajavedellä 15.11 Klo 10-13.

Julkisen talouden alijäämä ja valtion vauhdikas velkaantuminen vaativat seuraavalta hallitukselta paljon tasapainottavia toimenpiteitä. Talouslaman jälkeisen hallituksen tehtävä on eittämättä epäkiitollinen, mutta uudistumisen tarve avaa myös mahdollisuuksia sellaisten rohkeiden rakenteellisten muutosten tekemiselle, joita muuten ei välttämättä uskallettaisi toteuttaa. Nyt olisi mahdollisuus muokata sosiaalisesti kestävällä rakennemuutoksella nykyisen hyvinvointivaltion raunioista moderni ja kilpailukykyinen hyvinvointiyhteiskunta.

Julkisen talouden kestävyysvajeen tasapainottaminen vaatii seuraavalta hallitukselta perusteellista verojärjestelmän uudistamista. Veroremontissa päätavoitteena tulee olla nykyistä oikeudenmukaisempi verotus, joka mahdollistaa talouskasvun ja samalla kilauttaa valtion kassaan nykyistä enemmän euroja.

Verouudistuksessa täytyy vihdoin korjata pääomatuloverotuksen ja ansiotuloverotuksen välinen epäoikeudenmukainen vinouma muuttamalla pääomatuloverotus progressiiviseksi. Progressiivinen pääomatuloverotus muuttaisi verojärjestelmää oikeudenmukaisemmaksi suurten pääomatulojen kireämmän verotuksen myötä. Lisäksi verotuksen keveneminen pienien pääomatulojen osalta kannustaisi jokaista kansalaista säästämään ja sijoittamaan säästöjään pitkäjänteisesti. Näin toteutettu verorakenteen muuttaminen olisi omiaan vahvistamaan kotimaista omistajuutta ja lisäämään yhteiskunnan sosiaalista yhtenäisyyttä sekä tasoittamaan varallisuuseroja.

Veroremontin kanssa rinnakkain tulisi tehdä myös reipas sosiaaliturvan uudistaminen. Uudistuksella tulisi poistaa sosiaaliturvajärjestelmän epäkohdat, eli eriarvoistumiseen ja syrjäytymiseen johtavat tuloloukut. Sosiaalietuuksien (mukaan lukien sairaseläkkeet) tulisi jatkossa joustaa riittävästi mahdollistaen myös pätkä- ja osa-aikaisen työn vastaanottamisen kaikille työntekoon pystyville ja sitä haluaville. Sosiaaliturvaetuuksien joustavuudella estäisimme tehokkaimmin syrjäytymistä, parantaisimme työllisyysastettamme ja saavuttaisimme talouskasvua.

Atte Viinikka
Kansanedustajaehdokas
Keuruu

Julkaistu 30.09.2010 Keski-Suomen Viikko lehdessä

Finncomm Airlinesin ilmoitettua lopettavansa Jyväskylän, Seinäjoen ja Porin lennot Helsinkiin alkoi melkoinen huutokilpa näiden seutukuntien etsiessä korvaavia operaattoreita lentämään Finncomm Airlines yhtiön lopettamia vuoroja. On selvä että lyhyellä tähtäimellä ratkaisua täytyi hakea uusista lentoyhtiöistä, jotta syöttöliikenne Helsingin kautta Eurooppaan pystyttiin turvaamaan. Jyväskylän kohdalla korvaavat lentoyhteydet löytyivätkin nopeasti Finnairin ilmoittaessa tuplaavansa vuorot Jyväskylän ja Helsingin välillä.
Maakuntamme ja koko Suomen kannalta tulevaisuudessa maakuntalentoja tärkeämpää on kuitenkin panostaa raideliikenteen kehittämiseen. Vuonna 2014 valmistuva kehärata Vantaan Tikkurilasta Helsinki-Vantaan lentoasemalle avaa loistavat mahdollisuudet korvata syöttölentojen tarvetta ekologisemmalla ja laajemmin väestöä palvelevalla raideliikenteellä. Tämä vaatii kuitenkin mittavia panostuksia rataverkon parantamiseen. Mahdollisuudet nopeiden raideyhteyksien kehittämiselle on kuitenkin olemassa jos riittävää poliittista tahtoa vain olisi.
Jyväskylä- Tikkurila välillä kuluu tällä hetkellä aikaa Pendolinolla 2h40 min josta 1h ja 10 min menee pidemmällä Tampere- Tikkurila välillä ja 1h 20 min lyhyemmällä Jyväskylä-Tampere välillä (10min matkasta kuluu Tampereen asemalla). Tampere- Jyväskylä rataa parantamalla olisi mahdollista nipistää selvästi nykyisestä matka-ajasta, koska nykyinen Junakalustomme (Pendolinot ja Ic-junat) mahdollistaisivat nykyistä rataverkkoa kovemmat matkavauhdit.
Seuraavalla hallituskaudella eduskannan tulisi ottaa rohkea kanta keskeisen rataverkoston parantamiseen ja laatia kokonaissuunnitelma, sekä aloittaa työt Kuopio-Jyväskylä-Helsinki radan, Oulu- Helsinki radan ja Rantaradan parannuksiin joilla aikaansaataisiin nopeat ekologiset yhteydet keskeisimmistä maakuntakeskuksista Helsinkiin ja Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Keski-Suomen maakuntaliiton tulisi myös nähdä tämä vaihtoehto lentoreittejä tärkeämpänä ja tehdä työtä nopean ratayhteyden puolesta yhdessä maakunnan muiden vaikuttajien kanssa.